KKO:1982-II-178
- Asiasanat
- Oikeudenkäyntimenettely, Asianosaisen kuuleminen, Avioliittolaki, Puolisoiden väliset lahjat
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R79/1076
- Taltio
- 4090
- Esittelypäivä
A oli myynyt puolisolleen B:lle omistamansa tilan x. B myi tilan x edelleen C:lle ja osti tilan y, jolle B:n nimissä rakennettiin omakotitalo. A:n velkoja vaati A:n ja B:n välisen kaupan julistamista mitättömäksi AL 451 §:n vastaisena ja sen vahvistamista, että omistusoikeus tilaan y omakotitaloineen kuului A:lle.
A:n ja B:n välistä luovutusta ei voitu julistaa mitättömäksi, koska jutussa ei ollut kuultu C:tä, jonka asemaan A:n ja B:n välisen luovutuksen pätevyys saattoi vaikuttaa.
Kun B ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että hän olisi osallistunut tilan y hankkimis- ja rakentamiskustannusten rahoittamiseen suuremmaksi osaksi kuin puoleksi, tilan y ja sillä olevan omakotitalon omistusoikeuden vahvistettiin kuuluvan puoleksi A:lle ja puoleksi B:lle.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Lääninverovirasto oli A:lle ja hänen vaimolleen B:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla Ylivieskan KO:ssa lausunut, että A ei ollut maksukehotuksesta huolimatta suorittanut Suomen valtiolle 13 892 markan 48 pennin verojäämiä laillisine viivästysseuraamuksineen. Sen vuoksi lääninverovirasto oli vaatinut, että se A:n 5.3.1973 tapahtunut omaisuuden luovutus B:lle, jolla A oli myynyt B:lle Kalajoen kunnassa sijaitsevan tilan x omakotitalorakennuksineen 18 000 markan kauppahinnasta, joka kuitattiin kaupantekotilaisuudessa kokonaisuudessaan maksetuksi, ja mikä luovutus oli tehnyt B:lle mahdolliseksi ostaa 9.4.1975 samassa kunnassa sijaitsevan tilan y sekä rakentaa tilalle omakotitalon, jonka rakennuskustannukset vuoden 1975 loppuun mennessä olivat olleet 143 208 markkaa, julistettaisiin avioliittolain 45 §:n nojalla aviopuolisoiden välisenä lahjana mitättömäksi ja omistusoikeus tilaan y vahvistettaisiin kuuluvaksi A:lle.
Puolisoiden vastustettua kannetta KO p. 1.9.1978 oli lausunut tosin selvitetyksi, että B oli 9.4.1975 ostanut tilan y 7 200 markan kauppahinnasta ja rakentanut sille vuoden 1975 aikana omakotitalon, jonka hinnaksi voitiin arvioida 150 000 markkaa, mutta ottaen huomioon, että B oli saanut vuonna 1974 tekemästään kiinteistökaupasta 57 000 markan suuruisen myyntivoiton ja ottanut vuonna 1975 pankkilainaa 30 000 markkaa, jotka summat hänen oli katsottava käyttäneen puheena olevan omakotitalon rakentamiseen, sekä sen, että hän oman ilmoituksensa mukaan oli saanut vanhemmiltaan talon rakentamiseen tarvittavan puutavaran ja työapua, KO oli katsonut jälleen näyttämättä, että B olisi saanut aviopuolisoltaan avioliiton aikana omaisuutta lahjaksi. Sen vuoksi KO oli hylännyt kanteen.
Lääninverovirasto oli Vaasan HO:lta hakenut muutosta KO:n päätökseen.
HO t. 7.6.1979 oli katsonut selvitetyksi, että A oli 5.3.1973 vahvistetulla kauppakirjalla myynyt vaimolleen B:lle, jolla ei kyseisenä aikana eikä myöhemminkään ollut ollut omia verotettavia tuloja, tilan x 18 000 markan kauppahinnasta, joka kuitattiin kokonaisuudessaan maksetuksi kaupantekotilaisuudessa. B oli A:n suostumuksella myynyt tilan x edelleen 5.11.1974 vahvistetulla kauppakirjalla 75 000 markan kauppahinnasta, johon sisältyi irtaimistoa 5 000 markan arvosta, ja ostanut 7 200 markan kauppahinnasta 9.4.1975 määräalan, josta oli muodostunut tila y. Tilalle oli vuoden 1975 aikana rakennettu omakotitalo, jonka kokonaiskerrosala oli 218 neliömetriä ja jonka rakennuskustannukset vuoden 1975 loppuun mennessä olivat olleet 143 208 markkaa. Omakotitalon varustetasoon kuuluivat kaikkien tavanomaisten mukavuuksien lisäksi sauna, keskuslämmitys ja uima-allas, minkä vuoksi tilan y arvoksi oli katsottava vähintään KO:n mainitsemat 150 000 markkaa.
B oli KO:ssa itsekin ilmoittanut, ettei 5.3.1973 tapahtuneessa kiinteistökaupassa kauppahintaa ollutkaan suoritettu kaupantekotilaisuudessa kauppakirjan sanamuodosta huolimatta, vaan se oli suoritettu 20 000 markan velkakirjalainalla. Tämän seikan selvittämiseksi hän oli KO:een jättänyt velkakirjan, jonka mukaan lainansaajina olivat B ja A ja lainan koko määrä oli nostettu 11.4.1973. HO:ssa esitetyn selvityksen mukaan tuon lainan oli maksanut ja hoitanut lopullisesti 14.10.1974 A.
Koska B ei ollut kyennyt esittämään luotettavaa selvitystä siitä, millä tavalla hän olisi suorittanut 5.3.1973 tehdyssä kauppakirjassa tarkoitetun kauppahinnan, ja kun hänen oli siten katsottava saaneen tilan x aviopuolisoltaan lahjaksi ja lahjoituksen oli katsottava olevan epäsuhteessa A:n oloihin ja siten avioliittolain 45 §:n 1 momentin nojalla mitätön, HO, kumoten KO:n päätöksen, oli julistanut puheena olevan 5.3.1973 tapahtuneen luovutuksen mitättömäksi. Sen johdosta ja kun B ei myöskään ollut näyttänyt väitteitään vuonna 1975 ottamastaan 30 000 markan pankkilainasta ja vanhemmiltaan saadusta puutavarasta ja työavusta toteen, HO oli lisäksi vahvistanut tilan x myynnistä saaduilla varoilla ostetun tilan y ja sille rakennetun omakotitalon omistusoikeuden, ottaen huomioon että B:n oli työllään puolisoiden yhteisessä kodissa katsottava osallistuneen mainitun omaisuuden hankkimiseen, kuuluvan puoleksi A:lle ja puoleksi B:lle.
A ja B pyysivät lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällyttivät muutoksenhakemuksen.
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun.
A:n myytyä 5.3.1975 tilan x B:lle tämä oli 5.11.1974 myynyt tilan edelleen eräälle avioparille. Kysymys 5.3.1973 tapahtuneen luovutuksen pätevyydestä saattoi näin ollen koskea myös tilan B:ltä ostaneiden henkilöiden ja, mikäli nämä olivat myyneet tilan edelleen, myöhempien omistajien oikeutta. Kun heitä ei ollut haastettu juttuun vastaajiksi, HO:n lausuma 5.3.1973 tapahtuneen luovutuksen mitättömäksi julistamisesta poistettiin.
B ei ollut esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että hän olisi osallistunut tilan y hankkimis- ja rakentamiskustannusten rahoittamiseen suuremmaksi osaksi kuin puoleksi kustannusten määrästä. Sopimalla B:n kanssa siitä, että tila y merkitään kokonaisuudessaan B:n omaisuudeksi, A oli täten antanut B:lle tilan puoliskoa vastaavan lahjan, joka oli epäsuhteessa A:n oloihin ja siten avioliittolain 45 §:n 1 momentin nojalla mitätön. Tämän vuoksi KKO jätti HO:n tuomion lopputuloksen pysyväksi siltä osin kuin tilan y ja sillä olevan omakotitalon omistusoikeuden oli vahvistettu kuuluvan puoleksi A:lle ja puoleksi B:lle.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Heinonen ja Surakka sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Paasikoski ja Heikkilä